Muutama koulujen rakenteellinen ongelma

Minua ei niinkään haittaa se, että koulu alkaa tosi aikaisin aamulla. Tarkoitan aikaisella sitä, että yhteiskunnan vuorokausirytmi on muuttunut iltapainotteisemmaksi, kuin silloin joskus virka-aikaa keksittäessä. Minulle aikainen herääminen luontaista ja normaalia, eikä se kouluani haitannut. On kuitenkin muutama muu koulun rakenteellinen ongelma, jotka voisi mielestäni muuttaa vaikka heti.

Olen jotenkin rutiineihin taipuvainen kaveri. Päivässä pitää olla tietty rytmi ja aikataulu, joka pääosin pitää. Pidän siitä, että pystyn pitämään viikon tapahtumat päässäni ja tiedän, mitä tapahtuu. Joku järjestys on hyvä olla, vaikka sitä ei työpöytäni siisteydestä voisi päätelläkään. Joskus peruskoulun loppupuolella joku kuitenkin keksi jakso- järjestelmän. Se tarkoitti sitä, että yhden lukujärjestyksen sijaan minun pitikin muistaa vuodessa kuusi lukujärjestystä. Se tarkoitti myös sitä, ettei liikuntaa, eikä musaa, tullut jokaiseen kuukauteen. Sitäkin se tarkoitti, että sitten kun oli ruotsia, niin sitä oli kunnolla.

Poikien koulumenestystä verrataan monesti tyttöjen vastaavaan. Sarkastisesti voisin sanoa, etten tiedä, minkä tuloksen yleinen mielipide tähän vertailuun antaa. Mielestäni etenkin poikia kurittaa se, että koulussa ei alusta asti julkaista tuloksia numeroina. Kunnon kilpailuhenki elää minussakin vahvana ja se, että sain vertailla numeroita kavereiden vastaaviin, oli minulle yksi tärkeimmistä motiiveista opiskella. Minulla ei ollut kunnianhimoa yliopistoon, mutta halusin olla muutamia tyyppejä parempi ja siinä oli tsemppiä kerrakseen.

En ole siis jaksoihin perustuvan koulujärjestelmän fani, mutta vielä enemmän haluaisin saada numerot takaisin. En itseni, vaan kilpailuun taipuvaisten poikien tähden.

Lautalattialla

Pidän lautalattian tunnusta. Sen pehmeys ja luonnollisuus vievät voiton betonista ja etenkin muovimatoista. Lattia naksuu vuodenaikoja seuratessaan ja talon alkuperäisissä portaissa kuuluu pientä natinaakin. Tuntuu siltä, että lattia voisi olla elossakin.

Vanhaa taloa remontoidessa oli selkeästi mielessä, että lattia tehdään laudoista. Niitä sai mittailla ja nakutella ponttiin ihan riittävästi yhden ihmisen tarpeiksi, mutta tulos jaksaa aina vain hymyilyttää. Mieleen tulee etäinen kahvimainoksen tuntu, kun istutaan lattialla höyryävää juotavaa siemailemassa, eikä ole jaksettu riisua edes työvaatteita pois.

Haikealla mielellä luin vuoden viimeisinä päivinä uutisia, joissa kerrottiin, että Kyyjärven saha- niminen yritys lopettaa toimintansa. Tuosta samaisesta paikasta on lähtöisin nekin laudat, joilla kahvini siemailin viimeisen lattian valmistuttua. Rakentamisen trendeissä betonilattia vei voiton, mutta minun päässäni järjestys on toisenlainen.